Kaikki ei aina mene niinkuin haluaisi

Eilen sunnuntaina mulla oli taas edessä paluu opistolle. Lähdettiin iskän kanssa naantalista ajamaan vähän viiden jälkeen ja napattiin Anni kyytiin raision ikealta. Himassa mulla oli jo semmonen olo, että ei tunnu luontevalta ja oikealta lähteä pois naantalista kauas perheestä ja kavereista. Oon aina ollut tosi kiintynyt läheisiin ihmisiin ja päivä päivältä mua alkaa vaan kaduttamaan, että mitä jos tää sittenkin oli virhe lähteä näin kauas. Joka kerta kun lähden täältä pois, niin elämä hymyilee ja kaikki on hyvin, mutta kun koittaa se helvetin sunnuntai niin kaikki on päin jotain ja joudun tulemaan tänne naama väärinpäin. Musta ei ilmeisesti ole vaan käymään täällä koulua. Tottakai onhan täälläkin tärkeitä ihmisiä joiden kanssa haluan olla tekemisissä, mutta kotona kuitenkin on ne maailman tärkeimmät ihmiset joiden kanssa haluaa olla joka päivä. On kans yksi asia mitä olen pohtinut. Jos kerran en halua tehdä tästä ammattia, ja pitää tän harrastuksena, niin miksi mun pitäisi tuhlata kolme vuotta mun elämästä asiaan, mistä ei ikinä tule mulle niin tärkeä, että haluaisin tehdä tätä sen kolmen vuoden jälkeenkin. Okei mo joo mä oon jo vuoden jäljessä oman ikäisistäni, koska kävin ammattistartin ja jos nyt lopetan niin mitä sitten? Yhteishaku on vasta helmikuusa. Uudet opiskelijat alottaa melkeen vuoden päästä koulut... Mitä mä siihen saakka oikein tekisin. No sit on tietysti oppisopimus mahdollisuus. Senhän nyt voi aloittaa oikeastaan milloin vaan jos vaan löydän työpaikan. Mieluusti kyllä jatkaisin vaikka tätäkin alaa, jos vaan löytyy jokin talli joka ottaisi oppisopimuksella töihin. Isoin asia tässä on se, että haluan asua kotona. Mikään ei ole niin tärkeetä. Mulla on vaan semmoinen ongelma, että en oikein tiiä miten tästäkin puhuisi porukoille. Tuntuu vaan, että tuotan niille taas pettymyksen ja ne joutuu taas huolehtimaan hirveästi, että mä saan paikan opiskella ja, että elämä luistaa. No musta nyt tuntuu, että hoen tässä koko ajan samaa asiaa, joten lopetan nyt. Mun pointti tuli varmaa selväksi. Sen vielä sanon, että älkää ikinä hakeko ypäjän hevosopistoon kouluun ellette ole valmiita muuttamaan oikeasti pois ja tekemään kaikkien likaisimmat työt. Täällä niitä meinaan saa tehä, vaikka kaikkien puolesta.

- Kiitos-